perjantai 23. maaliskuuta 2012

Paloista

Aikaisemmassa kirjoituksessa taisin mainita tuoremehukoneen, jonka sain äidiltäni mukaani.

Tuoremehut ovat hyviä, kun materiaalit ovat hyviä. Pääasiassa olen tehnyt mehua porkkanoista, omenoista ja päärynöistä. Kannattaa tehdä kerralla koko kannullinen, koska kone sotkeentuu pahasti ja täytyy puhdistaa joka kerran jälkeen.





Mehunteossa syntyvä mäski on aika hyvänoloista. Kerran käytin sitä porkkanakakun tekoon ja siihen se hyvin sopiikin. Myös puuronkeittoon sitä voisi kokeilla.

Kotiliedessä oli myynnissä kauniita tilkkutyynyjä. Harvemmin tulee tilailtua niistä mitään, joten kaivoin hiukan kangaslaatikoista tilkkuja ja kokosin kaksi tyynynpäällistä niistä. Vihdoinkin pääsivät käyttöön vuosikausia kaapissa odottaneet lyhyet pitsikapan ja brodeeratun kapan pätkät. Pitsin ompelin toisen kankaan päälle. Tilkkupäällisen ja vuorin väliin laitoin ohuen vanulevyn, jonka toisessa tyynyssä tikkasin suoraan kaarevalla ompeleella ja toisessa vapaatikkauksella. Vapaatikkaus en tunnu onnistuvan mun ompelukoneella. Löysinkin lopulta syyksi vääränlaisen paininjalan. Sellainen ylös-alas kulkeva pitäisi ehkä hankkia. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Ystäväni Niinan esimerkkiä seuraten laitoin pitkästä aikaa terettäkin reunoihin. Niistä tulee kivasti ryhtiä.


Tällä viikolla oli fysiikan ja matematiikan ylioppilaskirjoitukset, joista molemmista minulla on korjattavaa ensi viikolle. Onneksi muuten on helpompaa töissä tästä eteenpäin, niin ehtii kokeita korjata sitten oikein urakalla.

Kevät on selkeästikin alkanut! Aurinkoista viikonloppua!

Saara

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kierrätystä

Tiistaina, oikein pahalla pyryilmalla, lähdin ostoksille Konttiin. Edellisellä kerralla joitain vuosia sitten en tainnut ostaa mitään. Tällä kerralla ostettavaa löytyi enemmänkin.

Pari Iittalan lasikulhoa löytyi. Näitä ei enää valmisteta, mutta ostimme näitä joskus aikanaan Iittalan tehtaanmyymälästä kirkkaina.


Äidilleni ostin kolme kukikasta juomalasia, jollaisia hänellä on jo entuudestaan. Pikkuinen kannu oli niin houkutteleva, että sellainenkin lähti matkaan.


 Jaakolle ostin työtuolin askarteluhuoneeseen. Eihän tämä kovin häävi ollut, mutta uudella päällisellä muuttui kivemmaksi. Jälkeenpäin vasta kuulin, että istuin on myös aika kova. Onneksi tällä tuolilla ei kuitenkaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan istuta.


 Kurkkaan aina varmuuden vuoksi myös verhot läpi. Eivät nämä meidän ikkunaan päädy, vaan todennäköisesti ompelutöiden materiaaliksi.


Tuunaustorilla oli mahtavat määrät vetoketjuja! Punnitsin niitä surutta pussiin isot määrät. Kilohinta oli 4 e, joten tällaisen pussin sai 40 sentillä...


Joskus vuosia sitten sain ison määrän kierrätyskankaita. Mukana oli myös kasa farkkujen takataskuja. Nyt päätin niistä tehdä jotain. No, kaksi lokerikkoa niistä sitten tuli. Nämä lähtevät myöhemmin keväällä sukulaislapsille synttärilahjoiksi.


Eilen kävin vanhempieni luona. Heillä tavaraa riittää, kun isossa talossa asuvat. Sain mukaani tuoremehulingon, joka on seissyt käyttämättömänä ainakin kymmenen vuotta. Hyvin se toimii, miksikäs se siellä kaapin päällä menisikään. Tänään tein porkkana-omenamehua. Katsotaan, mikä sekoitus huomiselle keksitään!

Olen jokusen aikaa ollut mukana Netcyclerissä, jossa voi vaihtaa tavaroita. En ole tehnyt kuin pari vaihtoa, mutta silti on sellainen olo, että homma on tosi työlästä ja ei niin näppärää:
Ensinnäkin, postitus on oma hommansa. Pienet tavarat viedään valmiissa kirjekuoressa postilaatikkoon - tosin oma hommansa siinäkin on, kun ei asu ihan postilaatikon vieressä. Toinen juttu onkin sitten isompien tavaroiden lähettäminen: Täytyy miettiä pakkausmateriaalit ja viedä paketti postiin. Kyllähän se tietysti sujuu kauppareissulla, mutta lisäksi pitää vielä mahdollisesti eri päivänä hakea myös itselle tule pakettikin postista.
Toisekseen, ihmiset tarjoavat vaihdossa omia tavaroitaan, jotka eivät vastaa arvoltaan välttämättä mitenkään itse haluamaansa tavaraa. Esim. moni olisi ottanut käyttämättömät Finlaysonin pussilakanat puoli-ilmaiseksi...
Ne Finlaysonin pussilakanat vein eilen vanhemmilleni, koska mielummin annan ne ihan ilmaiseksi tutulle.
Kolmantena, tavaroiden kuvien ja tietojen syöttäminen nettiin on työlästä. Jokaisesta pitäisi laittaa riittävästi tietoja ja lisäksi vielä punnita lähetystä varten. Karvaasi kantapään kautta jouduin oppimaan, että punnitseminen on tärkeää. Yksi kirja painoi ilmoittamaani enemmän ja jouduin itse maksamaan koko 3,6 euron postimaksun vastaanottajan puolesta.

Kontissa käynti oli silmät avaava kokemus. Ihmiset antavat hyvääkin tavaraa SPR:lle myyntiin. Itsekin tulin siihen tulokseen, että jatkossa annan ylimääräiset tavarat tutuille, vien ne Konttiin tai muuhun hyväntekeväisyyteen. Niin pääsee paljon helpommalla kuin yksittäisiä tavaroita Netcyclerin kautta vaihtaen. Ja jos itselleen jotain haluaa, löytyy Kontista ihan mukavia vaihtoehtoja.

Paikkojen siivoaminen tekee kyllä hyvää, ja sen voi antaa tehdä myös muille hyvää!

Saara