Etukäteen tammikuu oli ennustettu kiireiseksi ja ompeluajattomaksi kuukaudeksi. Alkukuusta näytti vielä, että ennustetta pitäisi muuttaa, mutta loppukuusta voi ennusteen toteutuneen silti odotetusti.
Jossain vaiheessa alkukuun puolella ompelupöytä peittyi katastrofaaliseen keskeneräisten töiden, kankaiden ja lankojen kasaan. Siksi olikin helpompaa virkata ja neuloa keskeneräisiä valmiiksi.
Lainasin kirjastosta kodin järjestystä käsittelevän oppaan ja sitä kautta jonkin verran aikaa kului kodin järjestykseen laittamiseen. Tekemistä riittää vielä.
Loppukuusta vietin extra-aikaa kotona flunssasta toipuessa. Mutta eipä sairaana juuri paljoa tullut tehtyä. Eilen, tammikuun viimeisenä päivänä aloin jo olla paremmassa kunnossa ja siivosin hiukan jo ompelupöytää.
Kangaslaskuri, tammikuu 2014
Ommeltu -14,5 m
Kankaita hankittu + 26,8 m
Loppusaldo: +12,3 m
Saldo jäi reilusti plussalle. Sairaslomalla ehdin katsoa telkkarista Himohamstraajat-ohjelmaa. Hiukan tuli mieleen, että onko kankaidenkaan hamstraaminen tietyn rajan jälkeen ihan tervettä?
Järjestelyoppaasta sain hyviä ohjeita säilytettävien ja poisannettavien tavaroiden arvioimiseen:
Onko tavara hyödyllinen?
Tuoko tavara iloa?
Liittyykö siihen hyviä muistoja?
Jos joskus satun sellaista tarvitsemaan, onko uusi hankittavissa tarpeen vaatiessa helposti ja edullisesti tilalle?
On tullut mietittyä:
Paljonko on tarpeeksi ja paljonko on liikaa?
Jos kahvipusseja on 10 punottuun koppaan, niin riittääkö se jo, vai tarvitaanko lisää?
Jos kankaita on kymmenien vaatteiden tekemiseen ja sekä kangas- että vaatekaapit täynnä, kannattaako haalia lisää kankaita?
Kannattaako tavaroita varastoida itselleen, kun halvalla saa?
Onko kaikki (epämieluisatkin) lahjat pakko säilyttää ikuisesti?
Entä saadut joulu-, ystävänpäivä- ja onnittelukortit?
Kauanko opiskelumuistiinpanoja kannattaa säilyttää? Tuleeko niitä joskus käytettyä nykyisessä työssä hyväksi?
Entäs vanhentuneet oppikirjat (niitäkin on jo lyhyen uran aikana jokunen kertynyt)?
Näihin tunnelmiin, tammikuusta selvittiin silti hengissä.
Saara
Voi, niin tuttua :) Mutta inhimillistä. Minä saan välillä sellaisia ihmeellisiä kohtauksia että siivoan tavaroita pois mutta aika lujassa istuu se pikku hamstraaja minussa...ja koskaan ei tiedä mitä joskus tarvitsee... Jouluna poistin Konttiin jotain vanhimpia ja omasta mielestä rumimpia kankaita.Tsemppiä sulle pohdintaan ja järjestelyyn. Se vähäinenkin puhdistaa mieltä.
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Tuntuu olevan helpompaa hankkia tavaraa kuin hankkiutua siitä eroon, siis lähinnä juuri tuolla "ehkä joskus tarvitsen"-puolella.
Poista