Pieniä ompeluita

Eka ompeluni tänään oli tavallinen kangaskassi. Materiaalina oli noin 10 vuotta sitten saamani enstex-kankainen talkooliivi.

Toinen pieni ompelutyö oli Jaakon neuleen kainalon parsinta kokoon. Siitä ei tietenkään ole kuvaa...

Kolmas työ oli pari vuotta sitten tekemäni tunikan kiinnityksen vaihtaminen vetoketjusta nappiin. En missään vaiheessa oikein ollut tyytyväinen vetoketjuun, ja siksi tunika jäikin käyttämättä. Kokeilin vetäistä tunikan vetoketjun kiinni ollessa päälle ja hyvinhän se päälle meni. Jätin kuitenkin yläosaan pienen halkion.

Tunika ennen

Tunika jälkeen

 Aamulla tein myös eilen aloittamani sytykeruusut valmiiksi. Monissa blogeissa näyttäisi moni tekevän sytykeruusut upottamalla ne  yläreunasta steariinisulaan. Itse teen homman toisinpäin eli kaadan ruusun sisään ja päälle steariinia, pariinkin otteeseen.

Työ vie voimia. Erityisesti rassaa se, että päivät ovat rasittavuudeltaan todella erilaisia. Maanantaina ja tiistaina tunnit alkavat aikaisinkaan klo 11 (koko kevään ajan...), mutta loppuviikosta on kaksi 8.00 alkavaa päivää, jotka myös kestävät iltapäivällä pisimpään. Ja torstaisin on opettajankokousta joka ikinen viikko klo 19 (tai useimmiten hiukan yli) asti. Ja tokikin teen lisäksi maanantai- ja tiistaiaamuisin tuntisuunnitelmia, kokeenkorjauksia, lausuntoja ym. oheishommia. Tietysti joku voisi ajatella, että turha valittaa, mutta minulle selkeä rytmi päivissä olisi tärkeää. Joka kevät viimeisen neljän vuoden ajan olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että kyllä seuraavaksi vuodeksi saadaan parempi lukujärjestys. Valitettavasti viime vuodet ovat olleet kuitenkin yhtä alamäkeä sen suhteen. Nyt on onneksi lukujärjestyksen tekijä vaihtunut, joten voi hyvällä syyllä odotella muutosta positiiviseen suuntaan.

Käsityöt ovat todella tärkeä henkireikä. Opetustyössä toki näkee työnsä tuloksia, mutta ei niin konkreettisesti kuin käsitöitä tehdessä. Käsitöitä tehdessä myös ehtii ajatella ihan rauhassa asioita, toisin kuin työpäivän lomassa, kun koko ajan miettii mitä seuraavaksi on sanomassa ja tekemässä sekä vastailee oppilaiden kysymyksiin. Nuorempana moni ihminen ehdotti mulle kotitalous- tai käsityöopettajaksi ryhtymistä, mutta valitsin kuitenkin matemaattiset aineet, jotka nekin olivat jo aikanaan minulle innostavia ja kiinnostavia. Niissäkin voi aina sopivan tilanteen tullen yhdistää erilaisia kädentöitä (mm. saippuan valmistus, paperin teko jne...).

Tällaisista mietteistä,

Saara